Antti Ropponen

Antti Ropponen taituroi kolmessa lajissa nyt ilman silmä- tai piilolaseja - Medilaserin ansiosta

 

Antti Ropponen on Lentopalloliiton kauden miesjuniori 2013 ja U19-vuotiaiden EM-nelonen. Hän opiskelee Kuortaneen urheilulukiossa ja harjoittelee nuorten maajoukkueen mukana valmennuskeskuksessa. Loppusyksystä 2013 Ropponen sanoi monen urheilijan tavoin hyvästit piilolaseille ja urheilee nyt vapaammin käytyään näönkorjausleikkauksessa Medilaserissa.

 

Yläasteikäisenä havaitsin, että näköni oli selkeästi heikentynyt ja kouluterveydenhoitaja totesi minun tarvitsevan silmälaseja. Pelkkä ajatuskin silmälaseista kauhistutti. Olinhan myös lähes syntymäkuurona saanut sisäkorvaistutteen, ja prosessorin (istutteen ulkoinen osa) kanssa erotuin jo entuudestaan. Murrosikäisenä ja minun kohdallani silmälasit olisivat olleet "liikaa" monestakin syystä. Otin piilolinssit käyttöön; silmälaseja en ole koskaan edes omistanut.

 

Pienestä pojasta lähtien urheileminen on ollut minulle kaikki kaikessa. Kun muilla lapsilla oli nalleja unileluna, minulla ne olivat erilaiset pallot. Päätin olla sinnikäs ja mitkään "maailman mahdit" ja asenteet eivät estäisi minua tekemästä sitä, mitä eniten halusin - urheilla kuurona kuulevien joukossa. Vuosien saatossa olen saavuttanut useita ikätasoni SM-mitaleja kolmessa eri lajissa (lentopallo, pesäpallo ja keihäänheitto). Lentopallossa olen kuulunut 15-vuotiaasta lähtien ikätasoni maajoukkueeseen, joka vienyt eniten aikaani ja harjoittelu on keskittynyt lentopalloon. Keihästä en koskaan ole määrätietoisesti harjoitellut ja olen heitellyt sitä aina silloin, kun on ollut aikaa. Viime kesänä tartuin muutaman kerran keihääseen ja yllätyksellisesti sain heitettyä yli 60 metriä, joka on nuorten kuurojen maailmanennätys. Pesäpallon pelaaminen tuli aikoinaan mahdolliseksi, kun sain sisäkorvaistutteen, jonka avulla kykenen kuulemaan esimerkiksi vihellykset.

 

Vanhempani havaitsivat, ettei silmälasien käyttö tule minun kohdallani kyseeseen ja piilolinssien kanssakin oli ollut ajoittain hankaluuksia. Kun äitini kertoi minulle mahdollisuudesta laserleikkaukseen, en epäröinyt hetkeään. Armoton harjoittelu kahdesti päivässä ja runsas hikoilu piilolinssienkin kanssa oli vaikeaa. Hikeä pyyhkiessä saattoi vetäistä myös linssit ajoittain pois. Erityisesti pesäpallon pelaamisessa piilolinssien hankaluus tulee esille. Pesille syöksyttäessä kasvoille lentää suuri määrä hiekkaa ja tietysti myös silmiin. Pesäpallopelejä seuratessa huomaa usein, kuinka pelaajat "viihtyvät" vesiastioiden äärellä huudellen silmiään.

 

Leikkaukseen menoa minun täytyi hetken odotella. Alle 18 -vuotiaana tiesin, mitä halusin, ja laskin päiviä saavuttaakseni täysi-ikäisyyden, jotta leikkaus voitaisiin tehdä. Lisäksi todettiin, että näön heikkeneminen oli pysähtynyt. Viime syksynä kaikki mahdollistui. Menin sovitusti Seinäjoella Medilaserin klinikalle. Itse operaatio kesti vain hetken, mutta niin myös toipumiseni. Ensimmäiset pari tuntia näköni oli sumea ja pidin tummentavia laseja. Mutta uskokaa tai älkää; neljä tuntia leikkauksesta, ja olisin ollut valmis ajamaan autoa. Olen kuullut tarinoita, että näkö paranee lähiviikkoina – minä sain samana päivänä täydellisen näön. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. Toki huolettomana nuorena miehenä päätin olla huolellinen ja ohjeiden mukaisesti olen käyttänyt muun muassa kosteuttavia tippoja lääkärin ohjeiden mukaisesti. Edelleen neljän kuukauden jälkeen leikkauksesta herään joka aamu helpottuneena havaintoon, että näen.

 

Kiitos Medilaser ja silmälääkäri Jyrki Mäki sekä muu henkilökunta Seinäjoen yksiköstä - minulla on nyt paljon helpompaa!!!

 

Antti Ropponen

 

Lue nettiartikkeli Antista kansainvälisen lentopalloliiton sivuilta: Ropponen’s message sounds in high decibels