Oskari Mörö

Moninkertainen 400m aitojen arvokisakävijä ja Suomen ennätyksen haltija jatkaa kohti tulevia arvokisoja ilman näkemisen rajoitteita.

 

Huomasin ensimmäisen kerran yläasteella, että oma näkö oli ulkonäön ohella piirun verran muita perässä. Takapulpetilta oli vaikea nähdä taululle siristämättä ja siinä iässähän mentiin vielä "takapulpetti, makso mitä makso"- mentaliteetilla. Siellähän sitten siristeltiin ja kyseltiin muilta arvon takarivin jäseniltä "mitä tossa siis lukee". Näkö oli silloin noin -1 luokkaa. Lasit ei ollu siihen aikaan se oma juttu ja niitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Optikon tiukka ukaasi sai kuitenkin kättä vääntämällä käännytettyä lasien puoleen ja aika pian sen jälkeen yöpöydälle ilmestyi myös piilolinssit.

 

Piilareiden käyttö oli must juttu urheilukentillä ja siellähän tuli suurin osa ajasta vietettyä. Nopeasti jätin silmälasit laatikkoon normiaskareissakin ja siirryin vakituiseen piilolinssien käyttöön. Aika alkuvaiheissa jo kuitenkin huomasin, että silmien kuivuus ja piilareiden kanssa pelaaminen aamuin illoin ei mitään suurta nautintoa tuonut vaikka ensimmäiset hetket silmälaseista piilareihin tuntuikin mahtipontisen hienolta. Vähän samanlainen tunne kuin SMILE-leikkauksesta toipumisen jälkeen. Ai että se kirkas näkeminen heti jo sängystä noustessa. Tekee eetvarttia. Leikkaushetkellä näköni oli vasemmassa -3.00 ja oikeassa -3.75.

 

Piilolinssien käytön myötä silmien kuivuus lisääntyi huomattavasti ja näin ollen myös kostustippojen tarve oli suuri, erityisesti ennen treenejä/kilpailuja. Esimerkiksi aitojen hahmottaminen vaikeutui kovissa tuulissa sekä kuivissa halliolosuhteissa. Olin jo yläasteikäisenä päättänyt, että kerään rahat vaikka väkisin jotta pääsen laserleikkauttamaan silmät. Siihen meni kuitenkin vuosia ennen kuin näkö tasaantui ja leikkaus oli järkevää suorittaa. Kysyttiin jälleen sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä...

 

Itse leikkaus oli yllättävän kivuton ja nopea projekti. Odotustilassa tunne oli kun call roomissa ennen arvokilpailuja. Muutama perhonen vatsassa. Itse leikkauksessa sen sijaan tunne kääntyi nopeasti levolliseksi ja luottavaiseksi. Pidä silmät auki ja anna ammattilaisten hoitaa loput. Ei siinä montaa kymmentä sekuntia tarvinnut selällään maata ennen kun hommat oli paketissa. Easy easy.

 

Heti leikkauksen jälkeen näkökenttä oli hämärä ja kivuliaan kirvelevä hetken aikaa. Kärpäslasit päässä suunnistin apteekkin ostamaan tarvittavia kostutus- ja antibioottitippoja. Viestiä omaisille onnistuneesta leikkauksesta en saanut laitettua eteenpäin, sillä puhelimen näytöstä en ekojen tuntien aikana nähnyt mitään. Selkeillä ohjeistuksilla kauko-, lähi- ja ulkonäkö paranivat kuitenkin tunti tunnilta, ja päivien päästä tunne onnistuneesta leikkauksesta oli sanoinkuvaamattoman hieno.

 

Iso kiitos Medilaserin väelle leikkauksen totettamisesta ja huolenpidosta! Aidat tulee jatkossa huomattavasti nopeammin vastaan.